Heippa vaan kaikille siellä ruudun toisella puolella! Täällä kirjoittelee 20 vuotias naisen alku Tampereelta. Opiskelen tällä hetkellä ensimmäistä vuotta liiketaloutta Hämeen ammattikorkeakoulussa. Harrastuksista mainittakoon sen verran, että vietän kuntosalilla suurimman osan vapaa-ajastani ja miellän itseni jonkin sortin Fitness -harrastajaksi.
Syy miks aloin kirjoittaa blogitekstiä, tuli koululta. Meillä on koulussa diili -ryhmät, jotka saavat joka viikko uuden tehtävän, mikä heidän pitää selvittää. Viime viikon tehtävänantona oli Matka maanantaista-perjantaihin. Tehtävän tarkoituksena oli kuvata kyseisen viikon matka, jonka ryhmänsä kanssa kulkee. Seuraavaksi kerronkin tiivistetysti mun ja mun ryhmäläisteni (Juulia, Aleksi ja Arttu) matkasta.
Maanantai:
Maanantaiaamu alkoi auditoriossa, jossa ryhmille jaettiin uus tehtävä. Ensimmäisenä tehtävänä opettajat käskivät ryhmien rakentamaan raketin, jonka tarkoitus on olla kuusi minuuttia kuussa. Siis mitä? Olenko nyt eskarissa vai ammattikorkeakoulussa? Mitä pidemmällä päivä eteni, sitä enemmän aloin ymmärtää, että tehtävältä haettiin tiimihenkeä ja yhdessä toimimista.
Tiistai:
Ainoa tehtävä, mikä meille ryhmäläisille oltiin tiistaina annettu, kuului näin: ”kyselkää ihmisiltä, mitä heillä on mielessä”. Lyhyesti tiivistettynä ihmiset miettivät sitä, mitä he parhaillaan tekevät tai mitä he tulevat vähän ajan päästä tekemään.
Mun tiistaipäivään sisältyi koulun osalta englannin ja tietotekniikan opiskelua.
Keskiviikko:
Keskiviikkona kaikilla tradenomiopiskelijoilla oli opettajien ja tuutoreiden järjestämä rastipäivä. Rasteilla oli erilaisia tehtäviä, esimerkiksi tuutoreiden rasteilla piti työntää käsi pahvilaatikkoon, arvata mitä siellä on ja keksiä sille uusi käyttötarkoitus. Tykkäsin rasteista, jotka liittyivät enemmän opiskeluun. Esimerkiksi yhdellä rastilla meidän täytyi myydä omaa yritysideaamme toiselle yritykselle.
Meille sanottiin, että syömme lounaan ulkona ja saamme jotain ”spesiaali” ruokaa. No, tietenkin odotin innolla ruokailua, mutta kun mulle selvisi, mitä syödään… Savu alkoi nousta korvista. Pizzaa! Jee! Kaikki opiskelijat tykkäävät pizzasta. Paitsi ehkä yksi nipo Fitness -harrastaja Iida ei ole tyytyväinen saamaansa ruokaan. Kyllä tuo ruoka laski mielialaani. Yritin kuitenkin ajatella, että kyseinen ruoka oli helppoa syödä ulkona ja SUURIN osa tykkäsi siitä.
Torstai:
Torstaina mulla oli tietotekniikan ja englannin tunti. Tietotekniikassa meitä opiskelijoita oli paikalla seitsemän… Keskiviikkoiltainen Alkupamaus -tapahtuma oli tehnyt tehtävänsä suurelle osalle. Osa selvisi iltapäivän tunneille, osa ei selvinnyt edes kouluun. Mä vietin mun keskiviikkoiltaa tutusti ja turvallisesti salilla.
Perjantai:
Päätettiin yhdessä meidän tiimin jäsenten kanssa, että opiskellaan perjantaina kotona. Kelpaa! Kouluun ei siis ollut pakko mennä, koska meidän piti vaan palauttaa diilityöt kolmeen mennessä. Sain siis nukkua rauhassa, olla päivän vapaammin ja nauttia!
No, mitä koko viikosta mulle jäi sitten mieleen ja mitä uutta opin esimerkiksi ryhmätyöskentelystä? Olin ihan hämilläni, kun kuulin maanantaina uudesta diilitehtävästä. Sen tarkemmin uutta tehtävää ei ollut rajattu kuin, että piti luoda matka ryhmän toiminnasta yhden viikon ajalta. Mitä tehtävältä haluttiin? Mitä opettaja halusi? Näitä kysymyksiä mä pyörittelin koko viikon päässäni.
Me tehtiin mun ryhmän kanssa blogiteksti, johon sisältyi kuvia ja tekstiä viikkomme tapahtumista. Olin ihan tyytyväinen meidän teokseemme ja saimmekin opettajalta kohtuu hyvää palautetta. Ei me silti voitettu diilitehtävää. Jos opettaja olisi selkeemmin kertonut, mitä haluaa tehtävältä, uskon, että olisimme pystyneet tekemään tehtävän paremmin ja kuka tietää, vaika oltais voitettu.
Päällimmäisenä mulle jäi mieleen keskiviikon rastitehtävät ja se pilalle mennyt ruokailuhetki. Opin kuitenkin jotain kyseisen viikon aikana. Ryhmästämme löytyy fiksuja tyyppejä, jotka auttavat, jos apua tarvitsee. Opin, että tulevaisuudessa meidän tradenomien opiskelu tulee olemaan todella laajalti projektien tekoa, joten tämä ryhmässä työskenteleminen luo sille hyvää pohjaa. Viimeisimpänä opin sen, että asioihin kannattaa suhtautua enemmän huumorilla kuin naama norsun veellä.
-Iida